Loppuvaiheen neuvottelut ovat käynnissä luonnontuhonta-tason rikosten sisällyttämisestä Euroopan unionin tarkistettuun rikosdirektiiviin.
Maaliskuussa 2023 pidetyn historiallisen yksimielisen oikeusasioiden valiokunnan äänestyksen jälkeen Euroopan parlamentti ilmoitti virallisesti tukevansa luonnontuhonta-tason rikosten sisällyttämistä Euroopan unionin tarkistettuun direktiiviin ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Parlamentin hyväksymässä tekstissä todetaan, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia toimia, jotka aiheuttavat vakavaa ja joko laajalle levinnyttä tai pitkäaikaista tai peruuttamatonta vahinkoa, käsitellään erityisen vakavana rikoksena ja niistä rangaistaan jäsenvaltion oikeusjärjestelmien mukaisesti”. Tämä noudattaa tiiviisti riippumattoman asiantuntijapaneelin vuonna 2021 ehdottamaa kansainvälistä määritelmää.
Tällainen määritelmä on nyt ensimmäistä kertaa sisällytetty Euroopan tason lainsäädäntötekstiin. Lähikuukausina Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission edustajat aloittavat kuulemisprosessin, joka tunnetaan ”kolmiosapuolineuvotteluina”, ja lopullinen äänestys on määrä järjestää tämän vuoden lokakuun alussa.
Stop Ecocide International, We Move Europe ja Avaaz kehottavat avoimessa kirjeessään Euroopan oikeusministereitä ottamaan huomioon asiasta kerätyt 600 000 allekirjoitusta kannattaen sisällyttämään rikoksen direktiiviin, joka rankaisee vakavimmista ympäristöhaitoista sellaisena, kuin se on määritelty Euroopan parlamentin suosittelemassa tekstissä.
Jos ehdotus hyväksytään, EU ottaisi johtavan roolin vakavimpien ympäristörikosten tunnustamisessa kansainvälisellä tasolla. EU:n ulkopuolella sekä Ukraina että Venäjä ovat kasvavassa joukossa maita, jotka tunnustavat virallisesti luonnontuhontarikoksen kansallisessa lainsäädännössään.
Etelä-Ukrainan Kahovkan padon murtuminen on jo aiheuttanut vakavia ekologisia seurauksia, ja sitä on toistuvasti kutsuttu luonnontuhonnaksi (engl. ecocide).
Jätevettä valui Dniproa reunustaville kaduille huuhtoen pois runsaan pintamaan alueen viljelysmailta. Ylävirran altaan äkillinen tyhjeneminen voi muuttaa nopeasti ekosysteemiä kiihdyttäen aavikoitumisprosessia. Euroopan suurin ydinvoimala Zaporižžja
on myös pitkäaikaisessa vaarassa ja kriittisiä vaurioita voi syntyä sen jäähdytysjärjestelmiin, jos pato tyhjenee merkittävästi.
Tähän mennessä arvioiduista vahingoista vaikuttaa siltä, että Kahovkan padon tuhoutuminen voisi sopia Ukrainan sisäisessä rikoslaissa esitettyyn luonnontuhonnan määritelmään ja sitä voitaisiin mahdollisesti käsitellä myös kansainvälisen humanitaarisen oikeuden avulla Ukrainan tuomioistuimissa tai kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä perusteena lauseke ympäristövahingoista sodan aikana.
Luonnontuhontalainsäädännön sisällyttäminen eurooppalaiseen rikosdirektiiviin merkitsisi kuitenkin merkittävää askelta kohti maailmanlaajuista luonnontuhonnan tunnustamista itsenäisenä rikoksena, jota voidaan soveltaa sekä rauhan- että konfliktien aikana. Kannattajat katsovat, että tämä toimenpide on tehokkaampi pelote vakavia ympäristövahinkoja vastaan.
Jojo Mehta, yksi Stop Ecocide Internationalin perustajista ja toiminnanjohtaja, on todennut:
”EU:n on oikea-aikaista ja täysin asianmukaista tukea luonnontuhontatasoisten rikosten sisällyttämistä tarkistettuun direktiiviin ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin. EU:n parlamentti on osoittanut johtajuutta, ennakointia ja todellakin solidaarisuutta monille haavoittuville kansoille ja yhteisöille, jotka kärsivät luonnontuhonnan vaikutuksista. Luotamme siihen, että kaikki EU:n virastot tunnustavat tämän tekstin olennaisena suojana, jollainen se on, ja selvittävät, kuinka se voidaan sisällyttää EU:n lainsäädäntöön.
”Ukraina on tukenut voimakkaasti tätä suuntaa ja ajanut Euroopan neuvostossa suositusta kaikille 46 jäsenvaltiolle luonnontuhonta-lainsäädännön säätämisestä ja erillisen kansainvälisen rikoksen perustamisesta.
”Kahovkan padon tuhoutuminen Ukrainassa on tuhoisaa. Ukraina haluaa varmasti nostaa syytteen olemassa olevien (joskin rajoitettujen) määräysten nojalla, jotka löytyvät sekä sen omasta kansallisesta lainsäädännöstä että Rooman perussäännön eri osista, mukaan lukien ympäristövahinkoja koskeva sotarikoksia koskeva lauseke. On kuitenkin huomionarvoista, että hyökkääjät pitävät historiallisesti ja paljolti edelleen sota-ajan ympäristövahinkoja ”satunnaisina”. Siksi on välttämätöntä tunnustaa luonnontuhonta rikokseksi omana kokonaisuutenaan.”
Professori Philippe Sands KC, kansainvälinen lakimies ja kirjailija, luonnontuhonnan oikeudellisen määritelmän luoneen riippumattoman asiantuntijapaneelin rinnakkaispuheenjohtaja, on todennut:
”On erittäin rohkaisevaa, että Euroopan unioni ottaa luonnontuhonnan käsitteen vakavasti. Kuten vuonna 1945 kansanmurha ja määritellyt rikokset ihmisyyttä vastaan, nykyään globaali yhteisö kohtaa uudenlaisen uhan: vakavan ja laajalle levinneen tai pitkäaikaisen ympäristövahingon, joka rikkoo olemassa olevia lakisääteisiä velvoitteita ja vastaa nousevaan luonnontuhonnan käsitteeseen.”
Ecocide Law Finland 