Ecocide Law Finland

Tervetuloa lukemaan enemmän aiheesta ja osallistumaan! Ecocide-laki on kansainvälinen lakialoite lisättäväksi Rooman perussääntöön, aiemmin voimaan tulleiden rikoslakien rinnalle (käsittelyä esitetään vuonna 2022). Ecocide- eli ympäristötuholaki puolustaa maapallon elinympäristöjä laajamittaiselta, vakavalta ja systemaattiselta ympäristötuholta ja sen vaikutuksilta ilmastoon.

Tällä hetkellä kansainvälinen ryhmä asianajajia laatii lain yksityiskohtaista luonnosta ja saarivaltiot Malediivit sekä Vanuatu ovat virallisesti ehdottaneet lakimuutosta käsiteltäväksi. Myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron on antanut tukensa lakialoitteelle ja sitä käsitellään eduskunnissa Belgiassa ja Ruotsissa. Kansainvälistä kampanjaa koordinoi Jojo Mehta.

Olemme osa kansainvälistä Ecocide-lakiliikettä ja tämä on sen suomalaisen osaston tiedotussivusto. Suomessa voit osallistua tukemalla työtä lähettämällä kunnallispoliitikoille ja kansanedustajille kirjeen tästä ja alkamalla vapaaehtoiseksi täällä, tai alkamalla kannatusjäseneksi täällä. Liity kansainväliseen Earth Protectors-liikkeeseen täällä.

Mikä on Ecocide-laki?

ECOCIDE -lakiprojekti

Ecocide-laki puolustaa koko maapalloa ei vain ihmisen elinympäristöjä. Se kattaa maapallolle, meri- ja jokijärjestelmille, kasvillisuudelle ja eläimistölle aiheutuneiden ekosysteemien välittömät vahingot sekä niistä aiheutuvat vaikutukset ilmastoon. Ecocide-käsitteen alle luettavilla vahingoilla on kielteisiä vaikutuksia maapallolle monilla tasoilla. Haitat eivät aina ole vain ympäristöä koskevia; ne voivat olla myös kulttuurisia ja emotionaalisia sekä vaikuttaa yhteisöihin syvällä tasolla. Etenkin, kun kyseisen kulttuurin elämäntapa on syvästi ja/tai käytännöllisesti sidoksissa kärsivään ekosysteemiin, aiheutetut vahingot ovat luettavissa Ecocide-käsitteen alle.

Miksi tarvitsemme kansainvälisen Ecocide-lain?

Yksinkertaisesti: tällä hetkellä ei ole olemassa kansainvälistä ja oikeudellisesti sitovaa velvollisuutta huolehtia maapallon elinkelpoisuudesta. Tämä tarkoittaa, että yritykset voivat tuhota luonnonympäristöjä ja yhteisöjä tavoittelemalla voittoa, pelkäämättä syytteeseen asettamista. Nykyisin voimassa oleva laki asettaa osakkeenomistajan edun etusijalle – yritysten on maksimoitava voitto. 

Yksittäisissä maissa voi olla paikallisia ja kansallisia ympäristölakeja ja -määräyksiä, mutta niitä rikotaan säännönmukaisesti ja usein kyseisten maiden hallitusten suostumuksella, eli käytännössä hallitukset myöntävät luvan toimintaan laeista huolimatta. Joissakin tapauksissa jopa arvostamme ympäristötuhosta vastuussa olevia henkilöitä, johtuen heidän panoksestaan kansantalouteen. 

Teollisuuden ympäristötuhoja ei voida nykyisessä systeemissä, edes tarpeen vaatiessa, rajoittaa kansainvälisellä tasolla tehokkaasti. Olemme käytännössä normalisoineet ympäristötuhojen tuottamisen teollisen toiminnan ohessa. 

Esimerkkejä teollisuuden aiheuttamasta laajamittaisista ympäristötuhoista löytyy useita ympäri maailmaa:

– Athabascan öljyhiekka, jossa Albertan öljyhiekka-alueen rikastusjätealtaat ovat maapallon suurimpia ihmisen tekemiä rakenteita ja riittävän suuria, jotta ne voidaan nähdä avaruudesta. Ne sisältävät myrkyllistä raskasmetallien ja hiilivetyjen lietettä bitumin erotusprosessista.

– Nikkelikaivokset arktisella alueella Ruotsissa myrkyttävät saamelaisten yhteisön muinaiset laidunmaat ja uhkaavat heidän toimeentuloaan.

– Amazonin sademetsien hävittäminen – Amazon tuottaa yli 20% maailman hapesta ja silti sitä kaadetaan jalkapallokentän kokoinen alue joka sekunti.

Laki, joka tekee ympäristötuhoista rikoksen, tuo mukanaan rikosoikeudenkäynnin uhan ja sen kohteeksi yhtiöiden ylimmän johdon sekä ministerit jotka vastaavat valtioiden osallisuudesta toimintaan. Ecocide-laki on voimakas ennakoivasti rajaava keino ympäristötuhoa tuottavaa yhtiötoimintaa koskien ​​ja siten myös katalysaattori uusien, kestävämpien toimintatapojen löytämiselle. Ihmiskunta on erottamaton osa maapallon ekosysteemejä, eikä ihmiskunta eri puolilla maailmaa voi selviytyä ilman luonnon kiertokulun tasapainoista toimintaa.Ecocide-laki tuo lainvoimaisen huolenpitovelvollisuuden ja henkivakuutuksen, sekä ympäristölle että  tuleville sukupolville ja elämän jatkuvuudelle maapallolla laajasti. 

Suurimmat saastuttajat

Kyvyttömyytemme pysäyttää ekosysteemeille vaarallinen teollisuustoiminta on ilmastonmuutoksen yhteydessä syntynyt kyseenalainen narratiivi. Niin kutsuttujen suurten saastuttajien hiilipäästöteknologia (carbon majors) pahentaa ilmastonmuutosta siinä määrin, että miljoonien ihmisten elämä ja toimeentulo ovat vaarassa, etenkin matalan Tyynenmeren alueen saarivaltioissa. CDP:n vuonna 2017 julkaisema tutkimus, joka seuraa maailmanlaajuisia ympäristötietoja, osoittaa, että vain 100 yritystä on vastuussa yli 70 prosentista teollisuuden kasvihuonekaasupäästöistä vuodesta 1988 lähtien. Viime aikoina Yhdysvaltojen Climate Accountability Institute on tunnistanut 20 fossiilisia polttoaineita tuottavaa yritystä, jotka yhdessä ovat vastuussa 35% ilmakehään päästetystä hiilidioksidista ja metaanista. Näihin 20 yritykseen kuuluu tunnettuja suurten sijoittajien omistamia yrityksiä, kuten BP. Shell, Exxon ja Chevron sekä valtioiden omistamia yrityksiä, kuten Saudi Aramco ja Venäjän Gazprom.

Oikeudellisesti eriarvoinen asema

Pehmeä laki: kansainvälisellä tasolla on olemassa sopimuksia, kuten Pariisin sopimus, YK: n maailmanlaajuinen sopimus ja YK: n kestävän kehityksen tavoitteet, joilla yritetään rajoittaa saastuttavia päästöjä. Ongelmana on, että ne eivät estä vakavaa haittaa ekosysteemeille yksinkertaisesti siitä syystä, että sopimusten noudattaminen on vapaaehtoista ja niitä ei voi panna täytäntöön pakottavasti. Olemme viime aikoina (2019) nähneet esimerkiksi Yhdysvaltojen ilmoittavan vetäytyneensä Pariisin sopimuksesta. 

Kansallisella tasolla yksittäisillä mailla on olemassa omat siviili- ja rikoslainsäädäntönsä, jotka säätelevät ympäristövahinkoja, mutta niiden tarjoama suoja on rajallinen. Siviililainsäädännön on oltava tarpeeksi vahva ja niiden ihmisten tai yhteisöjen käytettävissä, joihin ympäristön tuhoaminen vaikuttaa peruuttamattomasti; nämä henkilöt ja yhteisöt ovat useimmiten köyhiä ja ilman tarvittavia resursseja ryhtyä oikeudellisiin toimiin vauraita ja voimakkaita saastuttajia vastaan. Vaikka nämä em. yritykset pakotettaisiin viime kädessä maksamaan korvauksia, ne voivat jatkaa ympäristöä tuhoavaa liiketoimintaansa ja käytännössä tällaisia ​​korvauksia pidetään yksinkertaisesti liiketoiminnan kustannuksina. Kansallinen rikoslainsäädäntö on yksikkö, jossa valtiot toimivat. Sen perustehtävänä on estää vahinkoja. Joistakin ympäristörikoksista on määrätty seuraamuksia, mutta usein ne kohdistuvat vain yrityksille eivätkä yksityishenkilöille, koska ne (yritykset ja yhtiöt ) ovat helpompia kohteita. Kehitysmaiden rikosoikeus on usein vähemmän vankka instituutio ja siten myös vähemmän kykenevä suojelemaan ympäristöä. Siksi katsomme, että meidän on luotava uusi kansainvälinen Ecocide-laki muiden kansainvälisten lakien rinnalle.

Mitä Ecocide-laki saavuttaisi?

Voimassa olevat kansainväliset julistukset, sopimukset ja pöytäkirjat eivät tällä hetkellä aseta kansainvälistä oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoista vaatimusta kansallisten valtioiden ja yritysten vastuuseen saattamisesta ympäristötuhoista. Siksi ecociden saattaminen kansainväliseksi rikokseksi on merkittävä ja tärkeä muutos. Laki estää ekosysteemeille vaarallisen teollisen toiminnan, joka aiheuttaa ympäristön tuhoutumista ja pahentaa ilmastonmuutosta suuressa mittakaavassa ja systemaattisesti.

Ecocide-lakipykälä jarruttaa yhtiöitä tekemällä ylimmistä johtajista henkilökohtaisesti rikosoikeudellisesti vastuullisia systemaattisen ympäristötuhon suhteen, sekä se estää myös hallituksia myöntämästä lainvastaisia lupia, pankkeja antamasta lainaa, sijoittajia tukemasta ja vakuutusyhtiöitä takaamasta tämänkaltaisia toimia ja toimintoja. Siitä seuraa, että se systeemimme, joka käytännössä osakeyhtiölain puitteissa pakottaa yhtiöt ja niiden johtajat ympäristöä tuhoaviin toimiin, heikentyy merkittävästi. Itseasiassa koko systeemimme, joka hiljaisesti tukee ja hyväksyy laajamittaisen ympäristötuhon heikentyy merkittävästi.

Kuinka kansainvälinen Ecocide-laki voidaan toteuttaa?

Prosessi on käytännön toimeenpanoltaan yksinkertainen. Rooman perussääntöä (vuodelta 1998), jonka yhteydessä perustettiin kansainvälinen rikostuomioistuin, on muutettava sisällyttämällä siihen Ecocide-rikoslaki, joka tulee neljän muun kansainvälisen rikoslain rinnalle: kansanmurha, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja aggressiorikokset.

Rooman perussäännön muuttaminen

Rooman perussäännön muuttaminen edellyttää, että yhden allekirjoittaneen valtion päämies ehdottaa Ecocide-lain sisällyttämistä Rooman perussääntöön. Mikä tahansa jäsenvaltio, riippumatta siitä, onko se pieni vai suuri, voi ehdottaa muutosta, ja kolmen kuukauden kuluttua vaaditaan yksinkertainen enemmistö seuraavassa kokouksessa läsnäolevilta ja äänestäviltä jäseniltä. . Kahden kolmasosan enemmistöllä muutos voidaan hyväksyä ja lisätä perussääntöön. Tällä hetkellä allekirjoittajia on 122, joten 82:n olisi äänestettävä sen hyväksymisen puolesta. Valtiot voivat sitten ratifioida muutoksen, joka tulee voimaan kyseisessä valtiossa vuoden kuluttua ratifioinnista.

Hyväksytty muutos vaikuttaa merkittävästi myös valtioihin, jotka eivät ratifioi sopimusta, koska niidenkään maiden kansalaiset eivät voi enää harjoittaa Ecocide-lain vastaista toimintaa maissa, jotka ovat ratifioineet sopimuksen, ja yleisten lainkäyttövaltaan liittyvien periaatteiden mukaisesti toimijat voidaan pidättää missä tahansa lakimuutoksen ratifioineessa maassa. 

Puuttuva laki

Ecocide-lain oli alun perin tarkoitus olla kansanmurhan, ihmisyyttä vastaan ​​tehtyjen rikosten ja sotarikosten rinnalla, kun kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin 1990- luvulla. Aggressiorikokset otettiin käyttöön myöhempinä muutoksina.

Ecocide-lakia oli YK:ssa ehdottanut Ruotsin pääministeri Olof Palme, ja siitä keskusteltiin 1990-luvulla, mutta se poistettiin suljetussa kokouksessa vuonna 1996. Sittemmin on tullut esiin papereita, jotka osoittavat, että Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ranskan ja Alankomaiden lobbauksen vuoksi Ecocide-laki suljettiin tällöin pois.

ECOCIDE on viides rikos rauhaa vastaan.